Pitsusjärvi - Kilpisjärvi

Perillä Kilpisjärvellä! Nyt on takki todellakin tyhjä. 42km tuossa kivikossa puoli omaisuutta niskassa yhdessä päivässä on sellainen veto jonka voi, ainakin meikäläinen, tehdä vain jos on lepopäiviä tiedossa.

Guonjarjoen tuvalta lähtiessä päätimme jatkaa suoraan Kilpisjärvelle. Tälläkin välillä luonnollisesti satoi, muttei kovin paljoa. Mieliala on hyvä ja matka taittuu.

Saarijärven tuvan ohitimme siellä poikkeamatta. N. 7km ennen maalia alkoi matka painaa. Kenkä alkoi painaa kehräsenluuta ja Otsokin klenkkasi leikattua polveaan. Pari km ennen Kilpisjärveä kävi kipu sietämättömäksi ja oli pakko vaihtaa lenkkarit jalkaan.

Yksi motiivi miksi halusin yrittää samantien Kilpisjärvelle oli flunssan pelko. Pitsusjärven tuvalla oli niiskuttava ja pärskivä vierustoveri nukkumassa. Jos pöpö tarttuisi, ehtisimme perille ennen mahdollista sairastumista. Tartunnat aika todennäköisiä kun pienessä tilassa on paljon ihmisiä.

Viimeisenä päivänä, kun sää pääosin oli selkeä, saimme sitten verta imeviä seuralaisia. Liikkeessä (ripeässä) niistä ei ollut suurta haittaa, mutta pysähdykset olivat aika huitomista. Eli tauot olivat lyhyitä. Kun kaikkea ei voi saada, niin mieluummin otan epävakaan sääskettömyyden kuin lämpimän ja sääsket. Varusteet pitää kuitenkin olla paremmat kuin meillä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Teimme sen mitä aioimme ja fiilis säilyi hyvänä. Viimeisen päivän rutistuskin oli mielenkiintoinen testi, josta varmaan lähipäivinä toivutaan. Otso tietysti selvästi ennen minua. Tuli myös koettua tupien tunnelma, ja sekin oli kohdallaan. Hien hajua vaan pitää sietää. 😀

Tauolla Meekonjärven tuvalla.

Otson selkä kuppauksen jälkeen.

Meekonjärven lähellä oli "pikkusaana"

Näkymä Meekonjärven yli pohjoiseen. Taustalla näkyy Halti, huippu pilven peitossa. 

Hetkittäin paistoi aurinko...

Ja pian sen jälkeen...

Matkalla kohti Guonjarjoen tupaa näkymä "hopeiselle järvelle", jonka nimeä en nyt muista.

No onkos tullut talvi nyt kesän keskelle... Kvartsi kimpale pilkistää.

Rohan - maisia maisemia Guonjarjoen suuntaan.

Saarijärven jälkeen mennään pari kilsaa norjan puolella.

Saana ilta-auringossa, kun matkaa on enää n. 2km jäljellä.

Meekonjärvi - Haltin tupa

Illalla käytiin yhdeksältä nukkumaan ja aamulla noustiin yhdeksältä. Puurot huiviin ja matkaan.

Juomavettä ei tarvitse paljoa kantaa. Vähän väliä on juomakelpoista puroja. 

Pitsusköngäs on varsin näyttävä putous. Vähän väliä on tullut tihkua taivaalta. Jos eilen oli raskaahko päivä henkisesti niin tänään se on sitä fyysisesti. Tuntuu olevan kroppa kovilla. Nyt kun on päivän matkasta taitettu puolet ja ollaan pitsusjärven tuvalla syömässä ja elpymässä. Varpaassa on rakko. 

Haltin tuvalla ollaan. Yllättävän helposti tuli tämä pätkä. Maasto on karua. Rakko tuntuu joka askeleella vaikka rakkolaastarin laitoin. Nyt toinenkin kenkä vuotaa. Otsonkin kengät falskaa. 

Halti on tuossa vieressä mutta pilven peitossa. Toivottavasti huomenna sää on vähän selkeämpi. 

Haltin huippu - Pitsusjärvi

Tänään haltille! Melko hyvin nukutun yön jälkeen herättiin sumuiseen aamuun. Vettä tulee kuin sumuttimesta. Ei tarvitse ottaa maisemakuvia huipulta. 😑 No, huippua lähdetään hakemaan ja se myös saavutetaan.

Noniin, Suomen huippu on nähty. Juuri mitään muuta siellä ei sitten  nähnytkään. Vesisumua tuli vaakatasossa, kamat kastui, näpit jäässä. Valokuvat todisteeksi ja takaisin. Ylös vähän reilussa tunnissa ja alas puolessa. Kiipeäminen oli ihan tiukka veto kiveltä toiselle hyppiessä.

Yleisesti ottaen voi samoja että täällä joko katsotaan maisemia tai kävellään. Ei molempia samanaikaisesti.

Lounastauko, vaatteiden kuivaus, päiväunet ja sitten pitsusjärven tuvalle kevyt iltapäivän taival.

Vedettiin sitten koko 9km pätkä ilman taukoja, kun tuulen tyynnyttyä alkoi sääsket olla riesana aina kun pysähdyimme. Tuvan jaoimme kahden hepun kanssa Rovaniemeltä. Ja yhden hiiren kanssa.

Maisemat oli komeita kun taivas oli selkeä. Tosin pakollinen sadekuuro kasteli meidät ennenkuin ehdimme tuvalle.

Pitsusjärvelle  saapuminen.

Taustalla pikku Halti.

Saarijärvi - Meekonjärvi

Pirtsakkana uuteen päivään. Nukuimme laverilla viiden muun vaeltajan kanssa. Aikamoista koiran unta, mutta ihan hyvissä voimissa. Välillä sai kuunnella kun siimahäntä vilisti jossain seinän rakenteissa.

Seuraava pysähdys on kuonjarjäven tupa, jossa syödään lounaat. Kun vaan tuo sade hellittäisi...

Tässä saarijärvi - Guonjarjoki välissä siirryimme kännykkäverkon katveeseen.

Eilinen päivä oli aikamoinen. Vettä tuli koko päivän ja ekat 10km vaakatasoon päin pläsiä. Huumori oli koetuksella kun veden pitävät vaatteet eivät sitten olleetkaan veden pitäviä. Alusvaatteita myöten oltiin märkiä kun päästiin tauolle Guonjarjoen tuvalle. Mulla oli vielä kaupan päälle suuri osa rinkan sisällöstä kastunut. Kovan tuulen takia kun ei voinut pitää sadeviittaa.

Syötiin lounaat ja otettiin päiväunet. Ei ollut ihan paras fiilis vetää märät kuteet päälle ja lähteä takaisin sateeseen seuraavalle 9km taipaleelle.

Matkalla huomasin että toinen kenkä vuotaa. Haltin laatu 😠. Tuli mieleen frodon ja samin taival mordorissa. Maisematkin oli kuin tuomiovuoren juurella. Ehkä tunnelma ei kuitenkaan ollut yhtä epätoivoinen. ☺️

Meekonjärven tupaa lähestyessä tunnelma parani ja maisemat olivat komeita. Tupa on pieni ja kahdeksan meitä kuivatteli varusteita, söi ja yöpyi. Sopu sijaa antaa. Ala-laverilla tosin nuori neiti kuiskasi äidilleen "mä en pysty nukkumaan kun täällä haisee hiki". Luulen että Otson kanssa olemme pääsyyllisiä tilanteeseen. 😂

Otso ja sumuinen saanatunturi.

Tässä vaiheessa on viisi km takana ja 105 edessä, ja ensi oireita hiertymistä.  Näinköhän riskit  realisoituu?

Puuraja ja 12km on takana ja saarijärven maja häämöttää. Reitti on louhikkoista. Joka askelta saa asetella. Sateella kivet käyvät vielä liukkaiksi.

Pari sääskeä on nähty. Nyt unta palloon ja huomenna on tuplamatka edessä meekonjärvelle.

Patikka alkaa

Kilpis-hotellin pihassa. Tästä patikka alkaa ja 5.8 pitäisi olla samassa kohdassa muutamaa kokemusta rikkaampana.

Tästä se lähtee. Rinkat selkään ja kohti suomen huippua.

Päätettiin Otson kanssa vähän nostaa riskitasoa ja käytiin ostamassa uudet vaelluskengät. ☺️ Myyjä muistutti kenkien sisäänajon tärkeydestä, mutta totesi että "kyllähän te nämä hommat osaatte". Näin juuri. 😀
Ensimmäinen kotiin jäänyt asia,  lukulasit. 😟